Minä itse

Pitäisi kuulemma löytää itsensä. Pitäisi elää niin, että ei unohda itseään. No perkele! Kukas minä sitten olen? Kuka minun pitäisi tuntea? Mistä minä tulen, kuka olen ja mihin helvettiin olen menossa?? Todella hyviä kysymyksiä, kun kunnan vuokra-asunto odottaa ja elämä on kohta muutamassa muuttolaatikossa.

Eroa olen tekemässä siksi, että en ole saanut rakkautta, sitä ei ole minulle ääneen sanottu, kuin kolme kertaa. Sen sijaan minua on arvosteltu, niin tekemisiäni kuin ulkomuotoani. On pidetty viimeisen päälle itsestäänselvyytenä. On oletettu, että olen täällä aina, hoidan talon ja lapset. Lomamatkoilla kuskina ja ohjelman tekijänä, kun toista ei ole kiinnostanut. On harrastettu seksiä kaksi kertaa vuodessa, viimeisen viiden vuoden aikana. En ole parempaan pystynyt, kun ei ole tehnyt mieli. Väkisin olen maannut. Kokoajan toisen juominen on ollut enemmän kuin riittävää!

Mutta... kuka minä olen? Olen hukkunut jonnekin viimeisen 18 vuoden aikana. Jos olisin silloin tiennyt mitä ajattelen nyt, olisin elänyt elämäni erillatavalla. Ehkä olisimme yhdessä, mutta en olisi suostunut ottamaan autolainaa, talovelkaa... ihminen ei voi toteuttaa unelmia, jos on köyhä tai elää kädestä suuhun. Rahasta on tavallaan ollut tiukkaa, mikä on osaltaan antanut aihetta huoleen.

Mutta... mihin katosin? Voi, kunpa olisin sanonut jo aiemmin, mitä ajattelen... Miksi en avannut suutani? En halunnut olla se nalkuttava osapuoli, mutta olisi sillekin varmasti ollut käyttöä! Mutta en minäkään ole tiennyt... en tiennyt, että voi olla sellainen suhde, että asioita tehdään yhdessä. Tehdään ruokaa yhdessä, katsotaan elokuvia yhdessä ja vietetään aikaa yhdessä. Siitä olen nähnyt häivähdyksen... Jotenkin on sellainen olo, että kaikki, mulle, tänne, heti, nyt! Vähätkö välitän enää kenenkään mielipiteistä tai siitä mitä minusta puhutaan. Puhukoot niin paljon kuin haluavat, niin kauan kuin haluavat...

Mutta.... minähän se olen, vai olenko? Tiedän hitusia, pieniä osia siitä kuka olen... Joskus selkeämmin, mutta väillä ei hajuakaan... Ei voi kuin nauraa! Nauran ääneen, nauran itselleni ja tälle tilanteelle. Ehkä minä itse olen tuon naurun takana?