Nyt alkoi epäilykset. Ei minulla, koska minulla ei ole mitään hätää, vaan kaikilla muilla. Missä minä vietän aikaani, kun lapset ovat isällään? Missä minä olen? Miksi en vastaa sillä sekunnilla puhelimeen? Varmaan salaan jotakin? Ihanintahan asiassa on se, että niinhän minä salaankin! Mutta periaatteestani en luovu. Minun elämäni ja mitä siihen kuuluu ei kuulu kenellekään! Tämä on minun elämäni ja kaikki muut voivat pysyä siitä erossa.
Olen asunut kaksi viikkoa omassa uudessa kodissani, vuokralla kunnan kolmiossa. Nyt minulta on ensimmäisen kerran arveltu ääneen, että jospa minulla onkin suhde?! Mystistä... tämä elämä on mystistä... Kuunteleeko minua kukaan oikeasti???? Sanoin kuukausi sitten ääneen aika monelle henkilölle, että olen tehnyt eroa jo useamman vuoden. Vuosia! Haloo kuvitteletteko, että elän nunnana lopun elämääni? Ettehän vain kuvittele, että rupeasin ihan oikeasti elämään? Viettämään normaalia nuoren naisen elämää?
Mutta nän, nän, nääääää!! Minäpä teen juuri niinkuin tykkään=) Vähät välitän mitä te ajattelette! Nyt on minun vuoroni elää!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti