Minä en ymmärrä mitä tapahtui? Luulin, että Sinä olet se joka tukee minua, on minun mukanani tässä retkessä? Mutta mitä tapahtui? Sinä sanoit ne sanat, huusit ne sanat. Minä en ole niitä unohtanut. Minulle ei voi puhua niin, minun lasteni läsnäollessa, eikä varsinkaan tässä elämäntilanteessa. Oliko tämän pakko tapahtua, että minä herään? Herään siihen kuka oikeasti seisoo minun rinnallani silloin, kun minulla on vaikeaa? Se henkilö löytyi jostain, mistä en kuvitellut sen löytyvän. Luulin, että se olisit ollut Sinä rakas Siskoni? Minä en pysty Sinulle nyt puhumaan. Minä en pysty. Onneksi minun ei tarvitse...
Kun yössä yksin vaeltaa voi kaltaisensa kohdata... Laura Närhi, Pikkusisko, mutta Sinä et ole minun kaltaiseni. Joku muu onneksi on.
Nyt jatkamme tällä pinnallisuuden linjalla. Puhumme asioista, joilla ei ole mitään merkitystä. Ei mistään oikeasta. Eikä varsinkaan kukaan pyydä anteeksi keneltäkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti