Ilta kohden paranee...

Päivällä töissä leikkasin sekareilla pikkurillin päästä nauravan nakin... Ei kiva. Piti käydä liimauttamassa, mutta ei taida kuitenkaan pitää, vaan vuotaa edelleen... Mutta sähköpostissa oli mukava ylläri, kun tilinauha oli tullut, niin työnantaja oli ihan itse tajunnut korottaa palkkaani=) Jee!! Ja vielä mieskin lähti tuosta sohvalta lahoamasta, jonnekin saunomaan niin saa olla ihan rauhassa.... ainakin kohta kunhan jätkät menee nukkumaan. Vielä kun olisi jossain suklaakonvehtirasia piilossa niin olisi aika täydellinen perjantai ilta...

Mihin tämä päivä katosi?

Taas yksi vapaapäivä on vietetty, mutta mitä olen saanut aikaiseksi? Olen onneksi keksinyt itselleni selityksen, että vapaapäivät on tarkoitettu levähtämiseen... tosin minulla on ilmeisesti aika rankkaa töissä, kun aina pitää vaan levähtää. No, käytiinhän me kuitenkin lasten kanssa ulkona, joka oli sekin aika "riemastuttavaa", koska herrasväellä oli kitinä-kätinä päivä...

Huomenna pitäisi mennä töihin, mikä on ihan ok, mutta kuitenkin vain ok.... ei oikein herätä suuria tunteita=/ Vaikka pitäisikö sen edes herättää? Jos vaan tyytyisi kohtaloonsa ja menisi töihin.... Ja jälleen olisi muuten viikonloppu... tammi-helmikuun olenkin tässä ollut tipattomalla ja aina välissä tulee mieleen milloin sen niinkuin lopettaisi? No en ehkä vielä....

Nyt täällä...

Ihana vapaapäivä. Aamukahvin kera yritys herätä tähän aamuun. Tekemistä olisi vaikka kuinka paljon, mutta tuntuu, että mitään oikeaa ei saa aikaiseksi... Mistähän johtunee? Mies on töissä ja lapset leikkii. Kaikki vaikuttaa niin hyvälle, mutta siltikin olo on levoton ja oikeastaan aika turhautunut.... Miksi minä olen tässä? Mikä virka minulla on ja kuinka kauan minun täytyy jaksaa??